Taas palkka tuli ja samantien se meni. Ennen palkkapäivää kärvistellään ja lasketaan hiluja. Onko tuttua? Veikkaan että on! Valitetaan, että palkka on liian pieni, että se ei riitä elämiseen. Mutta onko se liian pieni? Riittäisikö se, jos hieman katsottaisiin, mihin ne rahat oikein menevät?
Oma rahankäyttöni on ollut holtitonta, jos suoraan sanotaan. Aina olen kyllä laskut maksanut, enkä ole mennyt niin pitkälle, että luottotiedot olisivat menneet. Mutta kaikki raha menee, mikä tuleekin, ihan silmänräpäyksessä. Olen syyttänyt huonoa palkkaa ja elämisen suuria kuluja. Totta on, että Suomessa on aika kallista, jos vertaa esimerkiksi vaikkapa Espanjaan, jossa olen kuusi viikkoa ollut työharjoittelussa. Siellä melkein huvikseen ajeli taksilla, niin halpaa se oli. Suomessa taksimatka maksaa kymppejä. Jos nyt yksi esimerkki hintatasosta esitetään. Myös ruoka oli edullista, samoin alkoholi.
Totta on myös se, että palkkatasot tietyillä aloilla laahaavat Suomessa. Ja nykyään myös pätkätyöt ja osa-aikaiset työt ovat suuremmassa roolissa. Ymmärrän heitä, jotka valitsevat mieluummin työttömyyden kuin osa-aikaisen työn. Jos tulot töihin mennessä tippuvat, niin siinä ei ole mitään järkeä, jos tukia saamalla pärjää paremmin. Varsinkin jos on vielä lapsia taloudessa. Tämä porsaanreikä pitäisi ehdottomasti saada kuntoon! Itse kannatan sitä, että kaikkien alojen peruspalkka kokoaikatyössä pitäisi saada 2000 euroon. Sillä palkalla jo kykenee jo elättämään itsensä sekä mahdollisesti muutaman lapsen. Minä olen haaveillut alanvaihdosta, mutta mitä olen työpaikkailmoituksia katsonut, niin suurin osa on osa-aikatöitä. Tällä hetkellä kärvistelen vielä 3-vuorotyössä hoitajana, työni on kuitenkin kokoaikainen ja vakituinen, minulla ei ole vara tiputtaa tulojani tästä yhtään.
Mutta se politiikasta ja mielipiteistä! Voisiko oman rahankäyttönsä saada kuriin huolellisella taloudenhoidolla?
Kyllä voi! Tähän väliin täytyy sanoa, että Suomessa elää paljon ihmisiä todella pienillä tuloilla, joiden tulot eivät kertakaikkiaan riitä elämiseen. Neuvoni ja ohjeeni eivät siis kaikille sovi. Parhaiten budjetoinnin asiat, joita käyn blogissa läpi, sopivat palkkatyössä käyville ihmisille. Totta kai myös heidän, jotka elävät kädestä suuhun, kannattaa tutkia omaa rahankäyttöään kriittisellä silmällä.
Kuva: Pixabay
PIDÄ PÄIVÄKIRJAA
Ensimmäinen askel on pitää päiväkirjaa menoistaan. Hyvä aika on palkkapäivästä palkkapäivään, eli noin kuukauden ajan. Päiväkirjaan tulee merkata kaikki menonsa; laskut ja ostokset. Myös ne vähäpätöisiltä tuntuvat euron ostokset kirpparilta. Sanonta kuuluu, että pienistä puroista syntyy suuria jokia, euroista tulee pian kymppejä ja jopa satasia. Päiväkirjan pitäminen saattaa kuulostaa tylsältä ja aiheuttaa työtä, mutta muuten et näe, mihin rahasi oikein menevät.
Kuukauden päiväkirjan jälkeen kokoa kaikki menot ja laske ne yhteen. Mitä paljastui? Tuliko yllätyksiä? Näkemällä kerralla kaiken silmäsi avautuvat kaikelle sille, mihin tuhlaat rahasi. Päiväkirjan myötä voi alkaa pikkuhiljaa muuttamaan omaa kulutuskäyttäytymistään.
OMA PÄIVÄKIRJANI
Tässä yhden kuukauden menoni esimerkkinä. Kirjasin ylös kaikki ostokset mitä tein sekä laskut joita maksoin. Ajanjakso on 16.4-14.5.2019.
- liikennevakuutus 60,23 €
- auton katsastus 41 €
- internet 39,95 €
- asuntolainan lyhennys 455 €
- sähkölasku (kuukauden siirto ja myynti) 162,48 €
- lääkkeet apteekista 106,93 €
- bensa 64,53 €
- puhelinlasku 26 €
- luottokortin lyhennys 50 €
- vaateostokset nettikaupasta 124,50 €
- tupakka 129,35 €
- noutoruoka 190,35 € (sis. pitsat, kebabit, grilliruoat, herkuttelut kotiin)
- ruoka ja taloustarvikkeet 586,98 €
- alkoholi 34,66€
- baarit + taksit 95,30 €
- turhat ostokset 406,77€
- kahvilat, sisustustavarat, heräteostokset kaupoissa jne.
Mitä päiväkirjasta voidaan siis päätellä? Heräteostoksiin menee todella iso summa kuukaudessa. Heräteostoksiin minulla kuuluivat esimerkiksi kosmetiikka ja sisustustavarat. Myös noutoruoan todella suuri summa järkytti, melkein 200 euroa kuukaudessa noutoruokaan! Viihdeiltoihin kului myös noin 150 euroa ja vaateostokset ovat turhia, koska minulla on vaatteita ihan tarpeeksi. Luottokortin lyhennys on myös turhaa menoa, vaikka toisaalta sillä on ostettu vain tärkeitä asioita, esim. tiskikone.
Jos olisin jättänyt kaiken turhan pois, minulla olisi ollut rahaa 1030,93 euroa. Aivan valtava summa. Tuon rahan olisin voinut laittaa säästöön! Ilman päiväkirjan pitoa en tätä asiaa olisi ymmärtänyt, vaan edelleen jatkanut valittamista siitä, kun rahat eivät riitä ja palkka on liian pieni. Päiväkirjan myötä näen, että asia ei todellakaan ole niin, vaan vika on ihan minussa itsessäni. Ei yhteiskunnassa eikä palkan maksajassa.
Miten saat rahanmenosi kuriin? Seuraavaksi blogissa käsitellään tätä. Opetellaan budjetoimaan, sekä neuvon Viikkoraha-metodin, jota itse olen nyt alkanut käyttämään.
